Treenit Tedin kanssa

Tedin kanssa treenataan varsin aktiivisesti. Pääasiassa sen ratsuttaja on käynyt kolme kertaa viikossa. Työt tehdään toki hevosta kuunnellen, eli ruunan tuntuessa vaisummalta saa se kevyemmän viikon. Samoin toki viime viikon osteopatia ja kengitys jättivät ratsutuskerrat vain kahteen.

Ruuna on tehnyt valtavan hienosti töitä. Se on saanut massaa ja voimaa, ja itse asiassa satulan sopivuutta onkin ehkä alettava tarkistella. Mutuilisin, että kapeaksi on jäänyt tai jäämässä. Työn alla olleet vaihdot sujuvat kerta kerralta paremmin kun jännityksestä ja ahdistuksesta on päästy eroon. Nyt ruunan pitäisi vielä malttaa odottaa apuja ja toisaalta myös vastata niihin hieman terävämmin.

Yhden viikottaisen ratsutuskerran yhteydessä hyppään myös minä kyytiin tekemään alku- ja/tai loppuverryttelyä. Ratsuttajan ohjeistuksella tietysti. Ja mihinkö hän on ohjeistuksessaan keskittynyt? Niihin perusasioihin, joiden olen tiennytkin olevan vinksallaan.

Alkuun keskityttiin käsiini. Olen jäykkä ja hidas, jonka lisäksi jään herkästi kannattelemaan hevosta. Olkoonkin Ted kuinka miellyttävä vain, sekin koittaa luikerrella töistä pois, usein juurikin alkamalla nojata kättä vasten ja valumalla pitkäksi. Kättä eteen, älä jännitä, älä kannattele. Tarkista, tarkista ja tarkista: Vedätkö itse, nojaako hevonen? Lisäksi korjattiin oikean käteni paikkaa "leveämmäksi", se kun tuppaa karkaamaan liiaksi sään päälle.

Oletan, että edistystä on tapahtunut, sillä korjauksissa on siirrytty seuraavaan kohtaan. Vanha tuttu sekin. Vielä käsiäkin vanhempi tuttu. Istu pystyssä. Ajattele, että nojaat taakse. Vielä. Vielä. Kymmenen minuuttia kevyttä ravia kunnolla läpi kropan liikkuvalla kouluratsulla niin, että istun pystyssä, ja muistin olemattomat vatsalihakseni vielä seuraavanakin päivänä.

Viimeisin treeni oli eilen. Ratsuttaja ilmeisesti päätti lennosta, että hän pysyy mieluummin kylmänä aamuna fleeceloimeen kietoutuneena ja minä hoidan treenaamisen. Tedillehän se tarkoitti helpompaa treeniä, vaikka tietysti keskityimme siihen, että ruuna kantaa itse itsensä tasapainossa, eikä huijaa esimerkiksi painumalla kuolaimen taakse tai luisumalla lapojensa kanssa ulos kaarteissa. Lisäksi teimme laukanvaihtoja ravin kautta, simple changes. Osa erittäinkin hyviä, osa toivottoman huonoja Tedin ennakoidessa tai tullessa raskaaksi edestä. Yllättävää kyllä, uskon löytäneeni vaihtoharjoituksen kautta oikean ajatuksen laukannostoihin, joissa meillä on ollut hieman ongelmia minun jäädessäni "valmistelemaan" loputtomiin ja ruunan karatessa tuntumalta ja jäädessä hitaaksi. Laukanvaihtoa tehdessä en luonnollisestikaan voinut jäädä miettimään pitkiksi ajoiksi, josko nyt jo olisi valmista, kun uuden laukan piti nousta nopeasti. Saman ajatuksen kun muistaisi ihan niissä normaaleissa nostoissa.